Suomalainen Anna-Greta Strömberg on asunut Belgiassa yli 50 vuotta. Vuonna 1952 perustetun L’Association Belgique-Finlanden aktiivijäsenenä hän on todistanut aitiopaikalta Brysselin muutosta sekä belgiansuomalaisen yhteisön kehittymistä pienestä piiristä tuhansien henkien heterogeeniseksi joukoksi.
Kuten moni muu hänen jälkeensä, myös Strömberg lähti ulkomaille uusien kokemuksien houkuttamana.
”Saatuani opinnot Helsingin ruotsalaisessa kauppakorkeakoulussa päätökseen ja työskenneltyäni sen jälkeen kolme vuotta maahantuonti- ja markkinointiyrityksessä halusin laajentaa näköpiiriäni, parantaa kielitaitoani ja tutustua muihin kulttuureihin (”uusi kieli tuo aina mukanaan uuden kulttuuripiirin”).
Siihen aikaan oli luonnollisinta lähteä Saksaan, jossa työskentelinkin kolmen vuoden ajan kuljetus- ja huolintaliikkeessä.”
Belgiaan Strömbergin toi onnekas sattuma:
”Olin jo silloin aikeissa lähteä Saksasta johonkin sellaiseen maahan, jossa puhutaan ranskaa. Erään suuren saksalaisen yrityksen suomalainen edustaja pyysi minua tulkikseen tullessaan käymään emoyhtiössään.
Tein luultavasti hyvän vaikutuksen, koska kyseisen yrityksen johto tarjosi minulle paikkaa palveluksessaan! Vastaukseni oli selvä: hyväksyn, jos saan tehdä töitä ranskankielisessä maassa. Tällä tavoin päädyin siis Brysseliin...”
Nykypäivän ulkosuomalaiselle voi tulla yllätyksenä, että Belgia oli tähän aikaan Suomea huomattavasti vauraampi ja menestyvämpi maa. Myöskään Saksa ei ollut vielä noussut myöhempien vuosikymmenten kaltaiseksi talousmahdiksi.
”50-luvun lopussa elintasoero Suomen ja Saksan välillä ei ollut kovinkaan suuri; molemmat maat ponnistelivat päästäkseen irti toisen maailmansodan kauhistuttavista seurauksista. Belgia taas oli saanut Marshall-apua ja oli jo rikas maa.
Silloin oli ”kultainen kuusikymmenluku”, ja belgialaiset nauttivat elämästä. Bryssel oli iloinen kaupunki, jossa osattiin pitää hauskaa. Quartier Louisen alueella oli esimerkiksi ”Key Club” ja tanssipaikkana ”Les enfants terribles”, jossa tanssittiin ja twistattiin live-musiikin tahtiin pikkutunneille asti. Näytöksen jälkeen voi sitten syödä sipulikeittoa loppuillasta ja vaikkapa keskellä yötä.”
Strömbergin mielestä Brysselin kaupunkikuva on muuttunut huomattavasti – eikä välttämättä parempaan suuntaan -, erityisesti Euroopan yhdentymisen seurauksena.
”Euroopan talousyhteisön ja sittemmin EU:n myötä Brysselistä on tullut ennen kaikkea hallintokaupunki, jossa on laaja kulttuuritarjonta. Myös kaupungin ilme on muuttunut merkittävästi.
Silloin kun minä tulin tänne, Koekelbergiltä Place Rogier’lle menevää tunnelia ei vielä ollut olemassa; sen paikalla oli v. 1958 maailmannäyttelyyn valmistunut pitkä maasilta.
Gare du Nordin ympärillä olleet tiiviisti rakennetut korttelit samoin kuin Place Schumanin elegantti viheralue ja Quartier Léopold ovat joutuneet väistymään hallintorakennusten tieltä.”
Kotimaan ulkopuolella vietetyt vuodet ovat tehneet Strömbergistä maailmankansalaisen, mutta yhteys Suomeen on säilynyt tärkeänä. Molemmat maat ovat hänelle tärkeitä paikkoja.
”En ole toistaiseksi aikeissa muuttaa asumaan kokonaan Suomeen. Voin ajatella viettäväni enemmän aikaa Suomessa, mutta sosiaalinen elämäni on täällä. Bryssel ja Belgia tarjoavat runsaasti erilaisia tilaisuuksia. - -
Tunnen olevani ennen kaikkea eurooppalainen, mutta en silti ole unohtanut suomalaisia juuriani. Hyvinvointini kannalta on äärettömän tärkeää, että minulla on tukikohta Suomessa ja voin viettää vuosittain jonkin aikaa kotimaassani akkuja lataamassa.”
Tätä tärkeää yhteyttä säilytti myös Strömbergin aktiivinen toiminta L’Association Belgique-Finlandessa, jonka jäsenet olivat molemmista maista. Järjestö perustettiin aikana, jolloin maiden väliset kontaktit olivat suurimmalta osin taloudellisia. Näin ollen järjestö halusi edistää Belgian ja Suomen lähentymistä myös muilla aloilla.
Järjestö organisoi sekä urheilu- matkailu- että kulttuuritapahtumia. Samaan tapaan kuin nykyinen Suomi-Klubi, järjestö järjesti matkoja mielenkiintoisiin kohteisiin Belgiassa mutta myös Suomessa. Vuoden kohokohta olivat syksyiset rapujuhlat (”festivals de l’écrevisse”), traditio joka on tärkeä erityisesti Suomen rannikkoseuduilla.
Belgian suomalaisyhteisön rakennemuutos vaikutti viime vuosikymmeninä myös L’Association Belgique-Finlanden toimintaan. Se ei onnistunut houkuttelemaan joukkoonsa nuorta sukupolvea, joten järjestön lakkauttaminen nähtiin lopulta parhaimmaksi vaihtoehdoksi.
”Viimeisessä kokouksessaan 9. joulukuuta 2010 yhdistys päätti lakkauttaa toimintansa, koska uutta hallitusta ei saatu muodostettua: puheenjohtaja oli kuollut, sihteeri joutunut luopumaan tehtävästään ikärajan takia ja eräs toinen hallituksen jäsen terveyssyistä. Lisäksi jäsenmäärä on vähentynyt merkittävästi.”
Järjestö päättikin viimeisessä kokouksessaan lahjoittaa jäljelläolleet varansa Suomen Benelux-instituutin toimintaan, painottaen erityisesti nuorten taiteilijoiden tukemista.
Tämän lahjoituksen avulla toteutetaan syksyllä 2011 Pekka of Finland -kuvitusnäyttely Brysselissä sekä Hel Looks – Street Styles from Finland -kokonaisuus Antwerpenissa.
Instituutti kiittää Anna-Greta Strömbergiä ja muita L’Association Belgique-Finlanden entisiä lahjoituksesta ja toivoo voivansa edistää yhteisön päämääriä myös omassa työssään mahdollisimman hyvin.
Haastattelu: Riikka Thitz