Pirita Näkkäläjärvi: Saamelaisuutta Euroopan historian taloon
  • Pirita Näkkäläjärvi 828x555
8 maaliskuun 2018

“Ahaa, täällä ei olekaan valmiina mitään saamelaisista”, huomasin Europan historian talossa järjestetyn tutustumiskierroksen päätteeksi.

Olin tässä uudehkossa eurooppalaisessa museossa helmikuun alussa osana parikymmenpäistä Remembering 1918 -ryhmää. Jokaisen meistä oli määrä samana päivänä vetää omat yleisökierroksemme Euroopan historian talossa. Meille järjestetyn tutustumiskierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa valmistautua tuomaan omat näkemyksemme Euroopan historiaa kuvaavaan näyttelyyn.

Oma näkökulmani oli selvä: halusin kertoa saamelaisista ja saamelaisuudesta minua kuuntelemaan tuleville ihmisille.

Saamelaisista kertovien esineiden ja sisältöjen puuttuminen Euroopan historian talosta ei minua haitannut. Olin tutustumiskierroksella bongannut useita näyttelyesineitä, joiden avulla voisin valottaa saamelaista näkökulmaa ja maailmankuvaa vierailleni.

Neljän kansallisvaltion rajojen erottama yksi kansa

Aloitin kiertueeni näyttelyn avaavien karttojen luota. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa tunnustettu alkuperäiskansa. Saamelaisten alue, Saamenmaa eli Sápmi, on museossa näytillä olevien karttojen valtionrajojen pirstoma. Rajat ovat erottaneet saamen kansamme neljään kansallisvaltioon Suomeen, Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle.

Olemme kuitenkin siinä mielessä erittäin eurooppalainen kansa, että yritämme antaa alueellemme vedettyjen valtionrajojen haitata elämäämme yhtenä kansana mahdollisimman vähän. Rajan yli käydään töissä, sukuloidaan ja kokoonnutaan festivaaleille. Yhteinen kieli, kulttuuri, elinkeinot ja historia sitovat meidät neljään maahan hajotetut saamelaiset yhteen.

”Tämä päälläni oleva gákti on meidän tärkein monumenttimme”

Kiertueeni toinen pysähdyspaikka olivat Euroopan myyttiä kuvaavat esineet. Niistä otin puheeksi näytillä olevat patsaat.

”Kun tulette meidän museoihimme, niin ette näe patsaita. Meidän kulttuuriimme kuuluu jättää mahdollisimman vähän jälkiä luontoon ja ottaa sieltä vain se mitä tarvitsemme. Me emme ole pystyttäneet patsaita vaan tämä päälläni oleva gákti on meidän tärkein monumenttimme. Se on myös tärkeä osa identiteettiä ja kokonainen kommunikaatiojärjestelmä, josta toinen saamelainen voi lukea esimerkiksi mistä olen kotoisin, mikä on siviilisäätyni ja mihin tilaisuuteen olen menossa.”

Olimme vasta toisella pysäkillä kiertuettani, mutta ryhmäni jo innostui. Kysymyksiä gáktistani, saamen kielistä, siitä saavatko saamelaiset tukea pyrkimyksilleen Euroopasta. Ryhmän innostus oli käsinkosketeltavaa ja tarttuvaa. Tiedonhaluinen joukko tuntui joka kysymyksellä hivuttautuvan lähemmäs ja lähemmäs minua.

Tämä oli tuttu reaktio. Saamelaisista ei opeteta juuri mitään kouluissa, ja yhteiskunnassa ja valtamediassa saamelaiset ovat enimmäkseen näkymättömissä.

”Tällaisille kierroksille olisi todella paljon tarvetta ei vain Brysselissä vaan myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa”, mietin.

Asuttajakolonialismia ja kallonmittausta

Vaikka Euroopan historian talossa ei ole saamelaisista kertovia näyttelyesineitä, niin monet Euroopan historian taitekohdista ja häpeäpilkuista koskettavat myös saamelaisia. Euroopan historian talon näyttelyn alkuvaiheessa olevien orjankahleiden kohdalla kerroin siitä, että myös saamelaiset ovat kokeneet kolonialismia. Eivät samanlaista kolonialismia kuin esimerkiksi Afrikan tai Aasian siirtomaat – Saamenmaan kolonialismi on asuttajakolonialismia. Taustalla vaikuttava ideologia on kuitenkin sama: huonomman ja vähempiarvoisen kansan löytäminen ja heidän alueensa luonnonvarojen riistäminen tällä oikeutuksella.

Asuttajakolonialismin apuvälineitä ovat lainsäädäntö, kirkko ja koululaitos. Vaikka pohjoismaiset yhteiskunnat on perustettu saamelaisten ja valtaväestön maille, niin yhteiskunnat on rakennettu pelkästään valtaväestön ehdoilla. Asuttajakolonialismi jatkuu ja vaikuttaa edelleen pohjoismaisien yhteiskuntien rakenteissa.

Afrikassa otetun, kallonmittausta kuvaavan vanhan valokuvan kohdalla kerroin, että kuva voisi olla otettu 1930-luvun Saamenmaassa. Myös saamelaiset ovat joutuneet rotubiologisten tutkimusten kohteeksi ja heitä on mitattu muun muassa samanlaisilla kallonmittausinstrumenteilla kuin kuvassa. Monille kierrokselle tulleille ihmisille tämä osa saamelaisten historiaa oli jo tuttu, sillä he olivat nähneet Sameblod– eli Saamelaisveri-elokuvan. Saamelaisohjaaja Amanda Kernellin isoäidin tarinan kertova, kansainväliseen levitykseen päässyt elokuva on myös eurooppalaisella tasolla palkittu. Eikä syyttä, niin riipaisevasti se kertoo 1930-luvulla eläneen saamelaistytön kohtaamasta syrjinnästä, vähättelystä ja vihasta.

Saamelaisilla ei ole omia edustajia kansallisissa ja eurooppalaisissa parlamenteissa

Kiertueeni toiseksi viimeinen pysähdys oli YK:n ihmisoikeuksien julistuksen kohdalla. YK on tärkeä yhteistyöelin saamelaisille, joilla ei ole omia kansanedustajiaan eduskunnissa eikä Euroopan parlamentissa. Saamelaiset ovat olleet keskeisessä asemassa kehittämässä alkuperäiskansojen asemaa kansainvälisessä oikeudessa YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen kautta ja alkuperäiskansojen edustusta YK:ssa alkuperäiskansojen pysyvän foorumin kautta.

Yksikin oma edustaja kansallisissa ja eurooppalaisessa parlamentissa olisi kuitenkin tärkeä. Saamelainen edustaja olisi selkeä go-to-person, jonka kautta saamelaisista leviäisi faktapohjaista, luotettavaa ja ajantasaista tietoa kanssaedustajille.

”Opin 45 minuutissa enemmän kuin koko 50-vuotisen elämäni aikana”

Päätin yleisöopastukseni luokkakuvia sisältävän seinän eteen. Kaikki saamelaisten ongelmat juontuvat siitä, että meistä ei tiedetä mitään – edes palkittu Suomen koulusysteemi ei onnistu opettamaan saamelaisista juuri mitään. Olisi äärimmäisen tärkeää saada kouluopetusta saamelaisista jokaiselle luokka-asteelle, vuosi vuodelta astetta syventäen ja laajentaen. Vain sillä tavalla saamelaisten oikeusasema voi parantua.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta vetää saamelaisista kertovan kierroksen Euroopan historian talossa. Paras palaute tuli Brysselissä vierailulla olleelta suomalaismieheltä.

”Opin 45 minuutissa enemmän saamelaisista kuin koko 50-vuotisen elämäni aikana. Ja ironisesti sitä varten piti tulla Brysseliin asti”, hän kiteytti.

Tässäpä haastetta Euroopan historian talolle: lisäämällä perusnäyttelyynsä saamelaisista kertovan osion, se voisi toimia merkittävänä tietolähteenä EU:n alueen ainoasta tunnustetusta alkuperäiskansasta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on Twitter

Pirita Näkkäläjärvi

Pirita Näkkäläjärvi on vuoden saamelainen 2017. Hän työskentelee strategiakonsulttina PwC Strategy&:lla Helsingissä. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Yle Sápmin päällikkönä Inarissa, yrityskauppapäällikkönä Nokialla ja investointipankkianalyytikkona Merrill Lynchillä Lontoossa. Piritalla on MSc Media and Communications -tutkinto London School of Economicsista ja kauppatieteiden maisterin tutkinto Helsingin kauppakorkeakoulusta.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on Twitter


Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /var/www/fs2/23/finncult/public_html/wp-includes/class-wp-comment-query.php on line 405

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Warning: Use of undefined constant myOffset - assumed 'myOffset' (this will throw an Error in a future version of PHP) in /var/www/fs2/23/finncult/public_html/wp-content/themes/wpbootstrap/single-blog.php on line 80